Koulukontekstissa toteutetut tutkimukset sisältävät usein kognitiivisia tehtäviä, joissa menestymisellä ei ole oppilaalle seurauksia. Kaikki oppilaat eivät yritä tehtävissä parastaan, jolloin arvio oppilaan suoritustasosta jää todellista matalammaksi. Tässä tutkimuksessa testattiin hypoteesia, jonka mukaan yhdeksäsluokkalaisten osaamistuloksissa havaitut sukupuolierot kertoisivatkin tehtävään investoidun yrittämisen eroista. Tietokonepohjaisen testauksen lokitietoanalyysilla mitatun yrittämisen oletettiin selittävän myös tukea saavien oppilaiden odotettua heikompaa suoriutumista, kun seitsemännellä luokalla mitatut suoritustasoerot oli jo otettu huomioon. Hypoteesit testattiin sovittamalla rakenneyhtälömalleja noin 7 000 oppilaan MetrOP-seuranta-aineistoon. Tulokset osoittivat, että matemaattisen ajattelun tehtävissä tytöt suoriutuivat tehtävissä hieman paremmin kuin pojat lähtötilanteessa, ja erot kasvoivat hiukan yläluokkien aikana. Tämä kuitenkin selittyi sillä, että tytöt yrittivät enemmän sekä itsearvion että lokitietoihin tallentuneen vastausajan mukaan. Tuensaajien suoriutuminen oli selvästi heikompaa kuin muilla ja erot kasvoivat voimakkaammin. Tämä liittyi osin vähäisempään yrittämiseen sekä itsearvioin että ajankäytöllä mitattuna, mutta suora yhteys ei poistunut kokonaan. Ajankäyttö oli selvästi voimakkaammassa yhteydessä osaamiseen kuin itsearvioitu yrittäminen. Tulosten perusteella pääteltiin, että lokitiedot mahdollistavat aiempaa tarkemman yrittämisen ja tehtäväkäyttäytymisen mittaamisen, ja tämä voi osin selittää sekä havaittuja ryhmäeroja että osaamistulosten yksilöllistä vaihtelua.

Avainsanat: matemaattisen osaamisen muutos, lokitiedot, itsearvioitu yrittäminen, ajankäyttö, sukupuolierot, erityisoppilaat